Voi täysi-ikäisyys, tietämättömyys, päättämättömyys ja ihmisuhteet.. Mistä miun pitäs tietää kenen mukaan tässä sitte pitäis lähteä ? Viikonloppu oli awesome kun sai puhua asioita selviksi tärkeän ihmisen kanssa.. :) Toisaalta vaikka jotain ehkä meni väärin. En kadu. En. Tiedän ketä rakastan, tiedän myös kenet haluan.. Mutta entä kun he ovat kaksi täysin eri ihmistä? I know, kuulostaa tyhmältä kun rakastaa yhtä mutta haluaa toisen, ei mitää logiikkaa. En aijo kertoa historiaa. Liian henk.kohtasta. Ei elämä aina voi olla loogista...

Mutta oliko hänen yllättävä fyysinen lähestyminen vain humalan syytä? Tuleeko totuus humalaisen miehen suusta?

Pelkään että rakastun. Niin oikeaan mutta niin väärään.

Mistä minun pitäisi tietää?

 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. 

www.youtube.com/watch

 

Rakastan poikaystävääni, mutta anoppini on ... Hirveä. Liekö kenelläkään yhtä kauheaa anoppia kuin miulla?

Erosimme poikaystäväni kanssa marraskuun puolen välin tienoilla yli kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen.. Kuukausi siinä kärsittiin ja kierittiin tuskassa kunnes tajuttiin että toinen ei ole mitään ilman toista. Päädyttiin siis yrittämään uudelleen. Tässä kohdassa moni varmaan ajattelee että mitä varten on pitäny erota tai minkä takia piti yhteen palata. Miusta tuntuu että ero teki hyvää molemmille ja herätti molemmat osapuolet siihen että jotain täytyy muuttua. Mutta. Takaisin anoppiin. Ennen eroa sentään olin puheväleissä anopin kanssa, mutta ei enää.. Uutena vuotena käytiin Nontun (siis poikaystäväni) kotona pyörähtämässä ovella, Appiukko kyllä tervehti ja oli selkeesti yllättyny, Anoppi istui olohuoneessa eikä edes vaivautunut katsomaan kuka tuli sisälle. -_- sisällä oli lämmin kyllä mutta sain osakseni niin kylmää kohtelua että ihan paleli.

Nonttu on 19 ja minä 18 ... Mikä hitto sitä rouvaa oikein vaivaa.. Hän ei vissiin ymmärrä että meidän parisuhde ei kuulu hänelle **tun vertaa.

Nonttu <3 1.4.2009 -> <3

<- Näytän tältä kun Minäminä aloittaa lauseen sanalla minä

 

On taas semmonen maanantai että yks ainoa pärstä ärsyttää. Neiti, jota kutsukaamme nimellä "minäminä". Kuten arvata saattaa niin minäminä puhuu paljon itsestään, ei lausetta ettei siellä esiinny sanaa "minä"

Viime viikolla lyhärin kuvaukset oli menossa ja samassa ryhmässä minäminä editoi. Pakkohan sen oli tulla kuvauspaikalle sotkemaan että kuvaukset ei etene mihinkää. "Minä tekisin näin, minusta tämä on parempi" minäminäminäminäminä. Olisit perkele ite kuvannu kun kerran paremmin tiiät kaiken !! Kyseisen henkilön kanssa piti viikko kinata siitä kumpi editoi ja kumpi kuvaa. Jaa-a.

Tuntuu siltä että voisin ampua sen kuuhun. Tai lähettää siperiaan. PLIIS! Saanhan? :)

Lukijat, jos teitä vielä siellä on, niin tulette varmasti lukemaan useasti kun avaudun ihmissuhteista, ihmisistä, ja varsinkin miehistä.

Vasta pääsin itselleni kehumasta ettei sitä erästä miestä ole tarvinnut nähdä aikoihin. Hän joka ei osannut päättää että onko hänellä tunteita vai ei. Kuukausien soutamisen jälkeen totesi että ei kykene rakastamaan ketään. Herää kysymys miksi helvetissä menit minua suutelemaan ja puhumaan kaikkea siirappista niin että nyt kun ajattelen, mieleni tekee oksentaa. Eräs Mies tuli siis kaupassa vastaan, minulla oli 1,5 sekuntia aikaa miettiä moikatako ja hymyilen, vai vaan moikkaan.. Lopputulos? Käänsin pääni kokonaan pois. Niinhän se on, en moikkaile ihmisiä joita en tunne. Ja häntä tosiaan en tunne enää. Too bad että piti mennä menettämään hyvä ystävä joillekkin tunnesotkuille. Fuck my life.

Voisiko maanantai enää huonommin mennä?

With all my love <3

-Nispe

 

 

Kyllähän minä tiedän ettei tämä muista täysi-ikäisistä ole niin kauhean jännää, eikä itseasiassa olekkaan nyt kun miettii. Tajuaa vaan että alkaa olla itse vastuussa omista teoistaan. Welcome vanhuus!  

 

Kävin eilen kaupassa ja mutsi pyyti ostamaan siideriä. Kaivelin jo henkkarit kassalle mennessä, yllätyksekseni kassatäti ei edes kysynyt henkkareita. Siinä sitten mietin että näytänkö minä jos tosiaan niin vanhalta. Olinhan jo tosin viime viikolla kuullut että näytän 19-20 vuotiaalta. Ehkä minä sitten näytän vanhalta. 

 

Voi koulu kun ahdistaa. IB:n ensimmäiset deadlinet tulossa, mutta tuntuu ettei valmista tule koskaan. Vajaa kaksi viikkoa aikaa... Ja jos jollakin heräsi kysymys että mikä IB niin opiskelen tosiaan ammattikoulussa audiovisuaalista viestintää jonka mukana tulee kaks IB-ainetta. IB-English ja IB-film. En siis ole lukiossa. Eikä muuten tehtävien tekoa auta yhtään että oma netti ei toimi. Suututtaa.  

 

 

With all my love <3 

 

-Nispe

HEIPS!

Mie oon ihan lähellä täysi-ikäisyyttä, nimittäin huomenna kapsahtaa 18 vuotta ikää (!) ja siitä alkaa itsenäistyminen kohti isoo maailmaa. ;)

Opiskelen siis Pohjois-Karjalassa audiovisuaalista viestintää kuva ja ääni -linjalla Outokummussa. Asustan äidin ja siskon kanssa, ja muuttotouhut on kovaa kyytiä menossa, lauantaina pitäisi asua jo uudessa asunnossa. Minä pääsen omaan asuntoon vasta huhtikuussa. Myös töitä tulee tehtyä opiskelujen ohessa.

Menneisyydessä asioita joita kadun, niin kun varmasti monilla muillakin on.. CU- (Colitis Ulcerosa-)diagnoosi kesäkuulta 2011 ja nyt lääkkeitten voimalla eteenpäin. Tästäkin aiheesta varmaan kirjottelen.

Isän menetys lokakuu 2009, oli pitkäaikaissairas, monta kertaa isän kanssa törmäyskurssilla. Rakastin silti, ja rakastan edelleen. Ikävä ei katoa koskaan. " Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan." Suunnitellut tatuoinnin ottamista isän muistolle. Yli 2 vuoden jälkeen, yhä arka asia. Nytkin kyyneleet valuu.

 

Luonteeltani oon herkkä mutta temperamenttinen, yltiöpäinen romantikko joka haluaa uskoa elokuva-tyyppisiin rakkaustarinoihin. :)

Uskaltakaa lukea, uskaltakaa kommentoida. 

With all my love <3

-Nispe