Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Rakastan poikaystävääni, mutta anoppini on ... Hirveä. Liekö kenelläkään yhtä kauheaa anoppia kuin miulla?
Erosimme poikaystäväni kanssa marraskuun puolen välin tienoilla yli kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen.. Kuukausi siinä kärsittiin ja kierittiin tuskassa kunnes tajuttiin että toinen ei ole mitään ilman toista. Päädyttiin siis yrittämään uudelleen. Tässä kohdassa moni varmaan ajattelee että mitä varten on pitäny erota tai minkä takia piti yhteen palata. Miusta tuntuu että ero teki hyvää molemmille ja herätti molemmat osapuolet siihen että jotain täytyy muuttua. Mutta. Takaisin anoppiin. Ennen eroa sentään olin puheväleissä anopin kanssa, mutta ei enää.. Uutena vuotena käytiin Nontun (siis poikaystäväni) kotona pyörähtämässä ovella, Appiukko kyllä tervehti ja oli selkeesti yllättyny, Anoppi istui olohuoneessa eikä edes vaivautunut katsomaan kuka tuli sisälle. -_- sisällä oli lämmin kyllä mutta sain osakseni niin kylmää kohtelua että ihan paleli.
Nonttu on 19 ja minä 18 ... Mikä hitto sitä rouvaa oikein vaivaa.. Hän ei vissiin ymmärrä että meidän parisuhde ei kuulu hänelle **tun vertaa.
Nonttu <3 1.4.2009 -> <3
Kommentit